Saimme vihdoin täytettyä tuon "perheanomuslomakkeen". Kunnostauduin asian tiimoilta muutenkin ja tilasin meille miehen kanssa virkatodistukset ja lisäksi vielä itselleni lääkärin tuota T-todistusta varten.

Ensi viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla meillä pitäisi olla kaikki paperit kunnossa niin, että voimme vihdoin lähettää ensimmäisen nivaskan PeLaan.

Soitin viime viikolla PeLaan ja sain aivan uutta tietoa. Lapsettomuushoitojen ei tarvitsekaan olla ohi kun lähetämme paperit. Niiden ei tarvitse olla ohi vielä siinäkään vaiheessa kun neuvonnat alkavat. Tämä pisti asiat taas uuteen mietintään, nyt meillä olisi mahdollisuus siirtää pakkasesta sinne laitetut alkiot, jos niin haluamme.

Uni painaa nyt niin paljon, etten jaksa kirjoittaa kaikkea mitä olin ajatellut kirjoittavani. Pitkän vapaan jälkeen kaksi yövuoroa saivat elimistön ihan sekaisin, yötyökrapulan iskemään ja kaiken voittavan väsymyksen aikaiseksi :)

Jälleen kerran käsissä pyörii tuo PeLan perhelomake, jota mies kutsuu perheanomukseksi. Olemme edelleen jumissa kohdassa "Lasta koskevat toivomukset"

Tuntuu kohtuuttomalta laittaa vaatimuksia lapsellemme. Jollain tasolla koen myös itseni hieman vaivautuneeksi miettiessäni, minkälaisen lapsen haluaisin. Onko minulla oikeus päättää, minkälainen lapsi kodissamme mahdollisesti asuu? Miksi adoptoidessa voin määrittää asioita, joita lapselta haluan, toisin kuin biologisen lapsen kohdalla.

Pitäisi ilmoittaa, minkä ikäistä lasta toivomme. Pitäisi kertoa, onko meillä muita lasta koskevia toivomuksia. Pitäisi ilmoittaa, voimmeko ottaa lapsen, jolla on fyysinen vamma tai hoidettava sairaus.
Tuota vamma/sairaus -asiaa mietimme miehen kanssa pitkään. Mihin voimavaramme riittävät, mihin ollemme riittävän vahvoja sitten jos meillä lapsi joskus on. Onko liian itsekästä olla haluamatta allergista lasta, ettemme joudu luopumaan eläimistä. Emme voisi biologisen lapsen kohdalla muuta kuin lujasti toivoa, että lapsi ei allergisoituisi eläintarhastamme.

Tunnen välillä täyttäväni tilauslomaketta kun tuota perheanomusta täyttelen iltaisin... ja kyllä, meillä on muita toivomuksia lapsen suhteen. Me toivomme, ettei tarvitsisi monen montaa vuotta odottaa seuraavan vuosikymmenen puolella enää sitä, että meillä olisi perhe.

Ja kuitenkin, tämän lomakkeen täyttö on luultavimmin tulevan taipaleen helpoin osuus. Tuntuu vaikealta löytää oikeat vastaukset. Enkä tarkoita sitä, että etsisin vastauksia joiden oletan eniten miellyttävän PeLan virkailijoita... itsetutkiskelu ei ole maailman helpoin tehtävä :)

siis tämän viimeisen IVF-hoidon. Tänään oli aamulla labrakäynti ja hetki sitten hoitaja soitteli ja käski jatkaa Puregonin tuikkimista mahanahkaan samalla annoksella kuin nyt on menty. Keskiviikkona taas labraan ja sen jälkeen kontrolliultra polilla, samoin perjantaina. Ja punktio mitä todennäköisimmin ensi viikolla, päivä selvinnee vasta perjantaina.

Protestoin puhelimessa hieman sitä vastaan, että Puregonia jatketaan näinkin isolla annoksella. Viimeisimmässä hoidossa hyperstimulaatio oli tosi lähellä ja tuoresiirto meinasi sen takia peruuntua. Nyt aloitettiin aivan samalla annoksella ja "oireet" ovat jo tässä vaiheessa melko pahat. Eli vatsa on aivan turvonnut ja munasarjat ovat arat kaikelle liikkeelle. Noh, toivotaan että tietävät mitä tekevät.

Sen lisäksi, että kotimaisella adoptiotaipaleella olevia tuntuu olevan netistä kovin vaikea yhyttää, on siitä selvästi vaikeampi myös löytää mitään tietoa. Kv-adoptiosta löytyy selkeitä vaatimuksia adoptiovanhemmille niin terveyden kuin taloudellisen tilanteenkin puolesta, tietoa vuosittain tulevista lapsimääristä jne. PeLalta varmasti suoraan soittamalla saisi tietoa, mutta eihän sinne tässä vaiheessa etenkään kehtaa joka viikko soitella :)

Saataisiin nyt tämä pistosrumba ohi, niin sen jälkeen voitaisiin keskittyä täyttämään tuo perhelomake loppuun ja postittaa se vihdoinkin. Adoptioinfossa me olemme käyneet jo kolme vuotta sitten ja tuo lomake on siitä asti poltellut sormissa :)

Olisi niin paljon sanottavaa, ettei enää tiedä mistä alottaisi. Ensin varmasti pitää opetella tämä "vuodattaminen", hieman on näköjään eroja Blogspotin toimintoihin.

Tämän blogin aloittaminen on vaikeaa. Tarkoitukseni on, että tämä blogin kautta saisin purettua ajatuksiani ja tunteitani tulevasta adoptioprosessista. Kuitenkin meillä on vielä viimeinen hedelmöityshoito kesken, emmekä ole vielä lähettäneet perhelomaketta Pelaan (oikeasti emme ole vielä edes saaneet sitä täysin täytetyksi).

Olen viime ajat kuluttanut lukien muita adoptioblogeja ja ikäväkseni huomannut, että lähes kaikki kirjoittajat ovat mukana kv-adoptiossa. Onko tuo kotimainen adoptio, johon mekin suuntaamme, niin pitkä ja epätoivoinen prosessi, ettei kanssakulkijoita tulevalle tielle juurikaan löydy?

Monet adoptioprosessistaan kirjoittavat blogistit ovat kulkeneet samaa tietä kuin mekin... ns. luomumenetelmistä lapsettomuushoitoihin ja niiden kautta adoptioon. Lohdullista on ollut havaita, että lapsettomuuden aiheuttamien tunteiden kanssa ei olekaan yksin. En olekaan ainoa, joka tuntee suurta surua, vihaa ja katkeruutta asiasta. Joku muukin kärsii hiljaa sisällään läheisten vauvauutisista, raskaanaolevista naisista ja imettävistä äideistä. On ollut myös todella rohkaisevaa lukea, että katkeruus ja suru ja viha laimenevat ajan saatossa (minkä olen jossain määrin myös itse huomannut) ja niistä pääsee yli. Enköhän minäkin vielä!

Tämä viimeinen IVF-rutistus on ohi noin kolmen viikon kuluttua. Erona aiempiin hoitojaksoihin huomaan, että motivaatio on kateissa täysin ja ajatukset ovat kummasti siirtyneet jo tässä vaiheessa hoidosta adoptioon. Tarkoituksena on laittaa tuo perhelomake postiin heti hoidon päättymisen jälkeen.

Siis kunhan sen saisi nyt täytettyä. Kunhan osaisimme selittää lyhyesti tuohon lomakkeeseen, miksi haluamme lapsen, tuo lomake olisi valmis postitettavaksi. On äärettömän vaikeaa saada mahtumaan yhdelle riville selvitys siitä, miksi me haluamme lapsen. On riittävän vaikeaa jo perustella itselleen miksi haluamme lapsen. En keksi muuta perustelua meidän halullemme, kuin että haluamme olla perhe ja haluamme olla äiti ja isä. Itsekästä, kovin itsekästä...